Makupaloja Suomesta referaatti

Puhutaan ruoasta!

Ruoka kun on pakollinen meille paikallisille, kuin ulkomaalaisillekkin, niin se on aina hyvä aihe avata keskustelu. Jokaisen kun kuitenkin on pakko syödäkin.

Suomalainen ruoka kulttuuri on kokenut suuria muutoksia 2000-luvulla. Myös eurooppalainen ruoka on noussut suureen maineeseen maailmalla sen puhtauden, selkeyden, uuden maun sekä luonnon läheisyyden takia.

Tämän tekstin tarkoitus on avata suomalaista ruokakulttuuria maailmalle. Teemoja valittaessa on otettu huomioon asiat, mitkä kiinnostavat ulkomaalaisia ja ovat ainutlaatuisia. Ruoka kulttuurimme- josta meidän pitäisi olla ylpeä- saa monen ulkomaalaisen jopa yllättymään.


Elinvoimainen luonto ja tinkimättömät osaajat loihtivat herkkuja!

Suomalainen ruokakulttuuri koostuu pohjois luonnon mauista, perinteistä sekä uusista vaikuttajista.
Pohjoisen luonto luo meille ruokaelämyksiä mm. villit marjat, riista, kalat sekä sieniä unohtamatta. Vuodenaikojen vaihtelut huomaa selkeästi lautaseltamme.

Ruoassamme huomaa paljon vaikutteita naapurimailtamme, joissa huomaa pilkkeittä mm. historiasta.
Erilaisten ravitsemuksellisten haasteiden ratkaiseminen on saattanut suomalaisen terveellisen syömisen osaamisen maailman huipulle. Ravitsemustieteestä tiedetään paljon, ja sitä hyödynnetään sen mukaisesti. Yksi hyvinvoinnin ulmakivistä on laadukkaisiin peruselintarvikkeisiin pohjautuva ruokavalio. Sitä kannustetaan käyttämään niin neuvoloissa kuin kouluruokailuissakin.

Pohjoisen luonnon kulinaarinen sinfonia!

Täällä meillä suomessa luonto on meille läheinen. Se vie meidät lähelle ruoan kasvupaikkoja. Kun taas monille ulkomaalaisille on ihme, että voimme syödä kotona itse noukittuja sieniä tai marjoja. Jokamiehenoikeus takaa kaikille mahdollisuuden siihen. Kalastykseen tarvitset luvat, mutta sekään ei hankalaa ole. Monien suomalaisten kotoa löytyy edelleen  ikiaikaisia kalanvalmistus menetelmiä mm. savustuspönttö.

Itse pyydystetty riistakaan ei ole kummallinen asia suomessa. Luvat siihen ovat hiukan vaivalloisemmat hankkia kuin kalastukseen, mutta se ei ole ongelma. Yleisin riista mitä ruokapöydästä löytää, on hirvi. Myös peurat ja jänikset ovat yleisiä. Linnuista kaksi yleisintä ovat sepelkyyhkyt, sekä sinisorsat.  Aristokraattisuus ja rituaalit eivät kuulu suomen metsiin.

Erikoisempiin metsän tuotoksiin kuuluvat koivun mahla, kuusen kerkkä sekä terva.

Maailman pohjoisin talous!

Missään muussa maassa ei harjoiteta maataloutta niin pohjoisessa, kuin meillä täällä. Pohjoisen lyhyt kesä sekä pitkä talvi ovat hankaloittaneet sitä, mutta sen johdosta on tehty luovia ratkaisuja ja laadukasta ruokaa.

Kesällä suomalaisilla kasveilla on kiire: koko kasvuprosessi pitää käydä läpi kuukautta paria lyhyemmässä ajassa etelän lämpöön verrattuna. Syksyllä puolestaan on sadonkorjaajilla kiire, sillä työt on tehtävä muutamassa viikossa, pois talven jaloista.

Nopean kasvun mahdollistavat kesäpäivien runsas valo, golf-virta sekä lajit jotka ovat tähän sopeutuneet. Kasteluvettä on myös aina saatavilla.

Kun pellot ja metsät eivät talvisin meille mitään tuota, silloin turvadutaan kasvihuoneisiin. Kasvihuoneiden eteen on tehty kovasti töitä, joka näkyy mm. energian käytön vähenemisenä sekä satotason nousussa.

Suomessa maataloneläimistä pidetään hyvä huoli, ja heidän ruokavaliosta pidetään huolta. Nämä seikat näkyvät lihassamme, maidossamme sekä munissamme.

Neljän vuodenajan maut!

Talvisin ruoka koostuu tummista mauista, on sipulin kirpakkuutta, perunan, porkkana ja lantun kypsää maan aromia.  Lihapadat ja laatikkoruoat haudutetaan lempeästi. Etikkavihannekset ja hapankaali tuovat raikkaan tuulahduksen. Perinteinen jouluateria on talven makujen huipentuma.

Kevään tullessa ruokakin kevenee. Löytyy keittoja, talven pakkasessa olleita viimeisiä lihoja sekä uuden sadon tuontivihanneksia. Kesän herkut tekevät tuloaan.

Kesän joka vuotinen hittituote on uudet perunat, mansikoita ja herneitä unohtamatta. Grillissä valmistetaan suuret osat kesän ruoista. Niin lihat kuin kasviksetkin.

Syksyn tullessa marjat ja sienet tulevat ruokiin.  Hillot, mehut, hapansäilykkeet, kuivatut tuotteet ja pakasteet täyttävät varastot.

Suomalaiset terveyspommit!

Suomalaisiin perusraaka-aineisiin perustuva ruokavalio on terveellinen. Se sisältää paljon kauraa ja ruista, jooiden energia auttaa jaksamaan pitkiä aikoja, sekä kuidut tekevät hyvää suolistolle. Rypsiöljystä ja rasvaisista kaloista saadaan tarpeellisia rasvahappoja sydämen, verisuonien ja ihon hyvinvointiin.

Teollisuus on jo pitkään vähentänyt rasvan, suolan ja sokerin määrää tuotteissaan. Sydänmerkki-järjestelmä kannustaa teollisuuden tuotekehitystä. Sijaintimme ja vähäisen auringon saannin takia, lisätään maitoihimme D-vitamiinia.

Vuosituhannen ilmiöksi on noussut ympäri maailmaa lähi-, lähi- ja luomuruoka. Nämä näkyvät myös Suomessa. Superruoka on termi  luonnollisille ruoka-aineille, joilla on poikkeuksellisen korkea ravitsemusarvo. Lähiruoasta terveellisen tekee sen vähäinen jalostusaste.  Luomuruoassa terveellisyyttä on keinotekoisten lannoitteiden, torjunta-aineiden ja lisäaineiden tiukka rajoittaminen.

Ruoka-ainerajoitteisille täällä on hyvät oltavat, ja vaihtoehtoja on todella monipuolisesti ruokapaikoista kahviloihin. Suomalaisten erityisruokavaliotietämys on levinnyt jo maailmallekkin.

Terveyttä edistävän ruoan tieteellistä huippua ovat funktionaaliset elintarvikkeet. Ne ovat tieteellisesti tutkittuja tuotteita, joilla on tavanomaisten ravitsemuksellisten ominaisuuksien lisäksi erityisiä myönteisiä vaikutuksia. Funktionaaliseen tuotteeseen voidaan lisätä suotuisia aineosia tai poistaa haitallisia. Niistä tunnetuin on ksylitoli.

Terveellisen ravitsemuksen osaaminen on Suomessa laaja-alaista. Sille on kansainvälistä kysyntää, sillä elintason kohoamisesta johtuvien ongelmien kanssa painii moni kansakunta (mm. lihavuus, diabetes).

Koulupäivän ruokakulttuuria!

Viralliseen opetussuunnitelmaan kuuluu lämmin luonas. Sen tarkoitus on auttaa jaksamaan koko koulupäivän läpi. Samalla tulee ravitsemus-, tapa- jaterveyskasvatusta.

Kotitaloustunnit ovat myös osa järjestelmää. Siellä opitaan itse ruoanlaittoa, sekä arjen askareita.

Ostoskoriin luomua ja lähiruokaa!

Ruokapuolen trendejä ovat tällä hetkellä luomu- ja lähiruoka, sekä kestävä kehitys. Näiden valikoima on suuressa nosteessa niin kaupoissa, kuin ravintoloissakin.

Suomesta löytyy paljon luomumaataloutta, ja niiden käyttäjäkunta kasvaa koko ajan. Lähiruoka on myös suuressa nosteessa, ja suomalainen ruoka kokonaisuudessaan luokitellaankin lähiruoaksi. Nämä ajatukset tuovat ruokaan lisää ekologisia, sekä esteettisiä näkökantoja.

Konkreettisia esimerkkejä kestävän ruokavalion etenemisestä on runsaasti.  Esimerkiksi kaurahiutalepaketeissa on ilmastovaikutuksista ja vedenkulutuksesta kertovat merkit.

Ainutlaatuinen makupaletti!

Suomen lähtökohtainen ruokakulttuuri lähtee idästä, sekä lännestä. Idässä tyypillinen asia oli uuni, jossa valmistettiin mm. leipää. leivonnaisia sekä haudutettuja ruokia. Nykypäivänä niistä parhaiten esillä ovat mm. karjalanpiirakat, limppu, piirakat ja karjalanpaisti. Lännessä puolestaan ruoat tehtiin avotulella, paistit olivat kokonaisia, leipä harvinaisempaa sekä kuivattua. Lännessä ruoka on myös makeampaa.

Historian aikana monet asiat ovat vaikuttaneet ruokiimme. Kristinuskon tultua siirtyi raaka ruoka, hevosenliha ja juopottelu kielletylle listalle. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan vaikutukset ovat vielä suurempia. Jälleenrakennuksena aikana ihmiset kiinnostuivat mm. viinistä ja etelän hedelmistä.

Tumma leipä on suomalaisen ruokakulttuurin pyhinasia. Leipävalikoiasta voi edelleen silti nähdä missä päin suome olet. Pohjoisen ohuet rieskat, lännen makeat limput, idän piirakat sekä rannikon tiivis ja makea mustaleipä.

Kattaus suomalaista suunnittelua!

Ruokaan liittyviä muotoiluja on usean laisia: keittiömiljöö, tekstiilit, astiat, kattaus ja tuote-, pakkaus- ja myymäläsuunnittelu.

Klassikot ovat edelleen modernissa arjessamme. Löytyy Iittalaa, Marimekkoa ja Pentikiä. Suomalaista ruokaa ja muotoilua kuvataan usein samoin sanoin: selkeää, yksinkertaista ja käytännöllistä. Ruoassa se tarkoittaa raaka-aineiden tunnistettavuuta, yksinkertaisia valmistustapoja ja rauhallista aterian esillepanoa.

Käytännöllisyys on muotoilussa usein pelkistystä, jopa kurinalaisuutta, materiaalin kunnioittamista ja tuotteenkäyttöön liittyviä oivalluksia. Tätä näkökulmaa arvostamme itse suuresti. Käytännöllisiksi arvoiksi voi laskea mm. energian saannin, terveydelliset näkökulmat ja helppouden. Näiden asioiden eteen on tehty runsaasti töitä.

Uudessa suomalaisessa muotoilussa sekä ruokakulttuurissa suunnannäyttäjät ovat innovatiivisia ja kansainvälisiä. Taustalla trendit ovat samat: ympäristöystävällisyys, eettisyys ja käsityön arvostuksen kasvu.

Helsinki, gastronominen suunnannäyttäjä!

Kansainvälisen tason keittiömestarit vievät suomalaista ruokaa maailmalle ja ohjaavat maailman kulinaristit pöytiimme. Innovatiiviset ammattilaiset yhdistävät pohjoisen raaka-aineet, vanhat säilöntä- menetelmät ja ruoanvalmistustekniikat, perinneruoat sekä maailmalta tuodut opit. Tulos on elämys, jonka kaikki muistavat.

Vuosituhannen vaihteessa alkoi suomalaisten kokkien, sekä ruoan nousukausi. Helsingistä löytyy monipuolisin valinta, mutta ympäri Suomea löytyy myös huippuosaamista.

Huippuravintoloissa suomalaiset perinteikkäät maut on houkuteltu esiin nykyaikaisin keinoin, suutuntuma on uusi ja vaihteleva, raaka-aineet selkeästi tunnistettavissa. Suomalaisuus tai skandinaavisuus näkyy ruoassa kuin ruoassa.

Omintakeisuuden kulmakiviä ovat persoonalliset raakaaineet. Niiden saavuttamiseen tehdään yhteistyötä pienyrittäjien kanssa. Tulos voi olla perinteisesti pääruokana tarjottua poronkäristystä ilmavana alkuruokana ja arkiselta kuulostavaa vispipuuroa ylellisenä jälkiruokana.

 Ravintolakulttuurimme on aikanaan kehittynyt ulkomaisten osaajien käsissä. Se on silti vielä nuorta, sillä ranskalaisten, venäläisten ja ruotsalaisten keittiömestareiden mielenkiinnon kohde oli muualla kuin suomalaisten perinneruokien kehittämisessä salonkikelpoiseksi. Alkoholipolitiikka on myös hidastanut kehitystä.

Pohjoismainen keittiö on gastronominen trendi maailmalla. Helsinki on yksi Euroopan kiinnostavimmista trendikaupungeista, myös ruoan suhteen. Valtteina toimii uutuusarvo ja hyvä ravintolatarjonta

Kippis!

Ruokajuomakulttuurimme on myös omanlaisensa. Kraanavesi ja maito ovat selkeästi yleisimmät. Marjoistamme saa myös monipuolisesti erilaisia juomia, alkoholilla ja ilman. Oluenpano on myös aina osattu Suomessa.

Suomessa pohjavesi on helposti käytettävissämme. Yli puolet käyttövedestämmekin on pohjavettä.  Muu käyttövesi on puolestaan puhdistettua järvivettä, jonka makua ei liiallinen kalkki tai kloori häiritse.

Maito on tullut ruokajuomaksi vasta n. 100 vuotta sitten, joten se on vielä perinteenä uutta, mutta sitäkin suositumpaa.

Suomalainen olut on nykyään pääasiassa vaaleata ja kirkasta. Valinnan varaa on paljon johtuen pienten yritysten mukaan tulosta. Sahti edustaa suomalaista vanhaa perinnettä, ja on hyväksyttynä myös EU:n Aito perinteinen tuote -rekisteriin, koska se on maailman vanhimpia oluttyyppejä.

Viini puolestaan on osa uudempaa ruokakulttuuriamme.  Viinikulttuuri on innostanut myös kotimaiset marjantuottajat kehittämään alkoholijuomia omista marjoistamme.

Kippis suomalaiselle ruokakulttuurille!

Suomalaista ruokavientiä!

Suomalaista ruokaa vie yhteensä noin 400 yritystä, joista noin 170 on elintarvikealan yritystä.

Kansainvälistyneitä suuria yrityksiä ja tuote-esimerkkejä ovat mm. Atria Oyj, HK Scan Oyj ja Valio Oy.

Variksenmarja

Perustiedot marjasta:

-tunnetaan myös nimellä kaarnikka

-heimo: kanervakasvit

-kasvumuoto: monivuotinen varpu

-korkeus: 10-30cm

-kasvupaikka: kangasmetsät, kalliot, hietikot, kalliosaaret, merenrannat, karut märeet ja tunturikankaat

-kukinta: huhti-kesäkuu

-käyttömahdollisuudet ovat monipuoliset. Sitä on käytetty jo pitkään mm. kuivatun ja suolatun kalan, poronmaidon, mädin ja viilin kanssa, monesti myös lisättynä keittoihin. Erittäin tunnettu keripukkirohtona pohjoisessa. Varsia ja marjoja on myös käytetty kankaiden värjäämiseen ja varvuista tehty harjoja. Lähi aikoina variksenmarjaa on ruvettu markkinoimaan myös etelän suuntan, mehu- ja viiniteollisuuteen.



Alkuruoka: 

Variksenmarjamehu

3l variksenmarjoja
2l vettä
40g viinihappoa
2kg sokeria

Huuhdo sekä survo marjat. Lisää vesi johon on sekoitettu viinihappo.
Anna seisoa 2-3 vuorokautta. Siivilöi mehu sideharson läpi ja lisää sokeri. Sekoita. kunnes sokeri on sulanut. Kuori vaahto pinnalta, ja pullota.

Pääruoka:

variksenmarjahillo

-0.5kg variksenmarjoja
-3dl hillosokeria

Soseuta marjat ja kaada seos kattilaan, lisää hillosokeri. Keitä hiljalleen n. puoli tuntua välillä sekoittaen. Purkita hillo kuumana. Säilytä kylmässä.

Punaviinikastike

1 rasia keittojuureksia
2 dl demi glacea
2 dl punaviiniä
n. 10 kokonaista pippuria
2 rkl variksenmarjahilloa tms.
nippu timjamia
voita

Paahda keittojuureksia kuivalla pannulla kunnes pinta on paahteisen ruskea.
Lisää kattilaan valmis demi glace, punaviini, pippurit, timjami, hillo ja paahdetut keittojuurekset. Anna kiehua hyvin miedolla lämmöllä, siten että kastike välillä pulpahtelee.
Kun kastike on kiehunut kasaan pari tuntia ja sakeutunut, lisää sekaan nokare voita ja sekoita voimakkaasti. Tarjoa karitsan kanssa.

Kukkakaalipyree

2 keskikokoista kukkakaalia
n. 70 g voita
suolaa

Pilko kukkakaalit ja keitä niitä reilulla suolalla maustetussa vedessä.
Kun kukkakaalit ovat pehmenneet, ota pari desiä keitinvettä talteen ja kaada loput pois.
Soseuta kukkakaalit sauvasekoittimella, lisää voi ja soseuta lisää.
Lisää soseeseen kukkakaalien keitinvettä, kunnes soseesta tulee täysin sileää.
Tarkista lopuksi suola.

Karitsan sisäfileet

2 sisäfilettä/hlö
voita ja öljyä paistamiseen
suolaa ja pippuria

Nosta karitsan sisäfileet huoneenlämpöön noin tuntia ennen valmistamista.
Poista fileistä ylimääräiset kalvot.
Paista karitsan sisäfileitä kuumalla pannulla voi-öljy seoksessa nopeasti molemmilta puolilta, kunnes lihan pinta on ns. kiinni.
Mausta suolalla ja pippurilla ja nosta folion alle hetkeksi vetäytymään ennen tarjoilua.

Jälkiruoka:

Variksenmarjapiirakka

150 g voita tai margariinia
2 dl sokeria
2 munaa
1 dl maitoa tai kermaa
5 dl vehnäjauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta

Täyte:
n. 1 l variksenmarjoja
sokeria
2 rkl mannasuurimoita




Vaahdota rasva ja sokeri, sekoita joukkoon munat yksitellen. Lisää seokseen neste ja jauho-leivinjauheseos. Levitä taikina tasaisesti uunipannulle leivinpaperin päälle. Survo variksenmarjat ja mausta sokerilla. Lisää joukkoon kosteuden sitomiseksi mannasuurimoita. Levitä survos taikinan päälle ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. 



Lähteet: http://www.yrttitarha.fi/kanta/variksenmarja/reseptit.html, https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/78672/VARIKSENMARJAMEHU/, http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/variksenmarja, https://www.soppa365.fi/reseptit/anne-maarit/variksenmarja-hillo-juustotarjotin, http://www.nelonen.fi/ohjelmat/arvostele-mun-illallinen-suomessa/1377814-suvin-paaruoka-mustavalkoista-karitsaa, https://seura.fi/wp-content/uploads/2016/06/STL12020_155-1-630x400.jpg, https://puutarha.net/keskustelukanava/img/20137/245360.jpg

Etelä- ja Pohjoiskarjalan ruokakulttuuri

Etelä-Karjala


Etelä-Karjala sijaitsee suomen itä rajalla, Pohjoiskarjalan ala puolella.
Se jakaantuu kahteen seutukuntaan ja yhdeksään kuntaan joista kaksi on kaupunkeja (Imatra ja Lappeenranta). Myös Saimaa sijaitsee Etelä-Karjalassa.


Pinta-ala: 6800km2
Asukasluku: 130 000
Maakuntakeskus: Lappeenranta






Pohjois-Karjala

Pohjois-karjala sijaitsee myös itä rajallamme ja luonnollisesti Etelä-Karjalan ylä puolella. Maakunta jakautuu 13 kuntaan, joista viisi on kaupunkeja (Joensuu, Kitee, Lieksa, Nurmes, Outokumpu).


Pinta-ala: 21 500km2
Asukasluku: 163 000
Maakuntakeskus: Joensuu










Karjalaiset ovat erittäin vieraanvaraista kansaa. Ruokaa riitti niin talon asukeille, kuin ohi kulkijoillekkin. Kylään he eivät ikinä mene ilman tuomisia.


Perinteisiä raaka-aineita ovat sienet, maitoruoat sekä kala


-Karjala oli ainut maakunta, joka käytti sientä ravinnokseen kansan keskuudessa. Yleisimpiin sieniin kuului maitosienet, karvalaukut, haapasienet ja loput rouskut.


-Kala on ollut aina suuri osa Karjalaista ruokaperinnettä. Kuumasavustus umpinaisessa peltipöntössä on tullut muidenkin käyttöön suoraan Karjalaisilta kalastajilta.


-Tunnetuimpia maitoruokia ovat lyhyt piimä, kokkeli, rahka, uuni juusto ja haudottu maito.




Karjalalle tyypillisiä ruoanvalmistustapoja


-Ruoan kypsennys uunissa on yksiä Karjalaisia tunnusmerkkejä. Pää piirtein ne valmistettiin erilaisissa poteissa ja sukunoissa. Poteiksi kutsutut astiat ovat uuniruukkuja ja sukunat puolestaan suusta kapea ruukku, jossa paistit pysyivät mehevinä vaikka seuraavaan päivään.


-Säilöntätapoja on muutamia, suolaamista, hapattamista ja kuivattamista. Varsinkin kaloja on hapatettu paljon, toisinaan myös kaalia. Lihaa kuivattiin sotavuosiin saakka, ja muita kuivattavia aineita olivat mm. marjat ja sienet. Heidän jokapäiväiseen ravintoonsa kuului joko suolattu kala, liha, kaali tai sienet.



-Karjala kuuluu happamien ruokien alueelle. Sen huomaa hyvin verratessa itäistä ja läntistä ruokakulttuuria. Hapanruokia ovat mm. hapanrokka, hapanvelli, hapanletut, hapanlohko ja kaurakiisseli (hapankiisseli).


Tunnetuimpia ruokia


-Piirakat on se mistä Karjala on tunnettu. Tunnetuin näistä kaikista on kaikkien suosima karjalanpiirakka. Eteläisemmässä Karjalassa leivottiin ns. umpinaisia piirakoita, toisin sanoen kukkoja. Näistä tunnetuin on kalakukko. Ohrarieskat ovat myös tyypillisä etelässä.


        

-Toinen Karjalan tunnetuimmista ruoista on Karjalanpaisti. Karjalanpaistilla on ollut erilaisia nimityksiä mm. ruukkupaisti ja lihapotti.

Heikkisen luomutila on Lappeenrannassa sijaitseva vihanneksia, perunoita ja juureksia myyvä luomutila (kuten ehkä nimestökin sen jo pystyi päättelemään).


Majatalo Puukarin Pysäkki on Valtimossa sijaitseva lähi- ja luomuruokaa tarjoava yritys. He tarjoavat myös majapaikkoja. Kerralla ruokailemaan mahtuu 40-60 henkilöä, ja saman aikaisesti voit kuulla vanhan isännän kertomia tarinoita, tai kauniin kanteleen soittoa. Ruoista hohkaa perinteikkyys, karjalaisuus, luomu sekä puhtaat raaka-aineet.


Perinnetalo isäntärenki tarjoaa rauhaisan kahvittelu/lounas hetken luomu- ja lammastilalla. Talon erikoisuuksiin kuuluvat maalaisruisleipä sekä erinäiset lammasruoat. Tilalla on 300 lammasta, joten isäntärenki on koko aikaisesti toimiva maatila myös.


Etelä- ja Pohjoiskaralaisia reseptejä


Karjalanpiirakka


3.5 dl ruisjauhoja
0.5 dl vehnäjauhoja
2 dl vettä
1 tl suolaa
1 rkl öljyä


Täyte


2 dl puuroriisiä
1 l maitoa
1 tl suolaa
1 rkl öljyä




Tee taikina kylmistä raaka-aineista.Sekoita kylmään veteen jauhot,suola ja öljy,sekoita.Laita taikina jääkaappiin,ja tee puuro normaaliiin tapaan.Jäähdytä puuro,ja laita uuni lämpenemään 250-270 asteeseen.Kun puuro on jäähtymässä ota taikina ja ala pyöriitämään siitä haluamasi kokoisia palloja,painele ne hellästi jauhoissa ja kauli ympyrän muotoisiksi.Käytä kaulimisen aikana ruisjauhoja runsaasti,ettei taikina tartu pöytään.Kun taikina on kaulittu voi ruveta täyttämään niitä puurolla.Lopuksi rypytä reunat ja laita piirakat uuniin n.15-20 minuutiksi.





Karjalanpaisti


800g karjalanpaisti lihaa
1 sipuli
10-15 maustepippuria
1 porkkana
vettä
voita
2 kpl laakerinlehtiä




Paista lihoja pienissä erissä kuumalla pannulla voissa, hetken,että saavat väriä.Lisää vuokaan lihojen päälle viipaloitua porkkanaa, sipuli lohkoina.Paista loput lihat ja kaada edellisten päälle.Mausta suolalla. Lisää joukkoon maustepippurit ja laakerinlehdet.Kaada paistopannulle vettä ja anna kiehahtaa, ja kaada lihojen päälle.Paista uunissa 200 astetta n.3 tuntia.







Hapankaali


Raaka-aineita haluttavan määrän mukaisesti


kaalia
porkkanaa
kuminaa
suolaa




1. Suikaloi kaali veitsellä ohuiksi suikaleiksi. Survo silppua puunuijalla kunnes kaalista alkaa irrota nestettä. Laita silppu käymisastiaan vaikkapa porkkanapalojen kanssa ja mausta esimerkiksi kuminalla ja suolalla (1 rkl/kg kaalia).

2. Maitohappokäymisen varmistamiseksi tölkin pohjalle voi laittaa hapankorpun palan tai lorauttaa hiukan valmiin hapankaalin nestettä. Lopuksi kaalisilpun päälle laitetaan paino, joka pitää sen nesteen alla.

3. Seisota astiaa 2-3 vuorokautta pimeässä noin 20 asteen lämmössä. Vie sen jälkeen viileään 2-3 viikoksi ja sitten kylmään, alle 10 asteeseen. Hapankaali on valmista sen jälkeen parissa viikossa.





Lähteet: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/113651/Karjalanpaisti/, http://www.visitkarelia.fi/fi/Matkailu/hakutulos?product=bf47f504-0c22-4312-8308-04d69173ae6c&list=true&adults=undefined, wikipedia, https://www.ruokatieto.fi/ruokakulttuuri/paikallista-kulttuuria/maakunnat/etela-karjala, https://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/hapankaalin-perusohje, https://russian-fish.ru/stati/kalakukko-pirog-iz-ryapushki.html, https://jauhopeukaloinen.files.wordpress.com/2011/10/84.jpg, https://kotiliesi.fi/wp-content/uploads/kl/Ruoka/kantarellit3.jpg, https://www.kotikokki.net/media/cache/large/recipeimage/large/562271d6112a06c3538b4567/karjalanpaisti17102015.jpg?1445097959

Sieni mettällä

Olin Orivedellä 2.9.17 metsässä tunnin verran sieniä etsimässä. Sieniä löytyi useita, joista viisi kuvasin ja tutkin tarkemmin.

1. Kangasrousku (lactarius rufus)

Lakki on tumman punaruskea, vyöhykkeetön, keskellä nipukka ja 3-12cm leveä.
Jalka on vaaleanruskea, tyvi selvästi vaaleampi, solakka, joko ontto tai hohkaisen täyteinen.
Heltta on vaalea ja ruskean sävyinen.
Tuoksu on raikas ja muistuttaa havupuun tuoksua.
Malto on vaalean rusehtavaa.

Kangasrousku on kauppasieni ja yleisin sienisalaateissa. Sieni esikäsitellään keittämällä. Sopii suolattavaksi ja pienet lakit maustesieniksi. Yhden tähden ruokasieni.

2. Vaaleaorakas (Hydnum repandum)

Lakki on kellanvalkoisesta oranssinvalkoinen, mutkalaitainen, himmeä pintainen ja 5-20cm leveä.
Jalka on kellanvalkoinen, tukeva ja usein pitkä.
Piikit on vaaleankeltaiset, hauraat ja johteiset.
Tuoksu on mieto.
Malto on kellertävän vaaleaa, muuttuu kosketuskohdista ruskeaksi, paksua ja kiinteää.

Maku vaaleaorakkaassa on hivenen kirpeä. Esikäsittelyä ei vaadi ja kirpeys katoaa valmistettaessa. Sopii säilöttäväksi kaikin tavoin. Vaaleaorakas on myös kauppasieni. Kolmen tähden ruokasieni.

3. Herkkutatti (boletus edulis)

Lakki on vaihtelevan ruskea, kovahko, kuiva ja 5-25cm leveä.
Jalka on vaaleanruskea, tukeva tynnyrimäinen, yläpäässä vaaleaa verkkokuviointia.
Pillit ovat nuorilla sienillä valkoiset ja vanhetessaan muuttuvat kellertäväksi.
Malto on valkoista, pintakelmun alla punertavaa ja nuorilla sienillä hyvin kiinteää.

Maku on imelähkö, mieto, pähkinää muistuttava.
Herkkutatti ei vaadi esikäsittelyä, sopii kuivattavaksi ja pakastettavaksi. Kolmen tähden ruokasieni.

4. Keltavahvero (cantharellus cibarius)

Lakki on munankeltaisesta vaaleankeltainen, suppilonmuotoinen, mukareunainen ja 3-12cm leveä.
Jalka on lakin värinen, paksu ja tyveen suippeneva.
Helttojen tilalla on lakinvärisiä poimuja jotka liittyvät jalkaan loivasti.
Tuoksu on hedelmäinen ja vahva.
Malto on kellertävän valkoista sekä kiinteää.

Maultaan keltavahvero on hiukan kirpeä. Ei vaadi esikäsittelyä ja soveltuu  säilöttäväksi kaikin tavoin. Kauppasieni ja kolmen tähden ruokasieni.

5. Kuusiherkkusieni (agaricus essettei)

Lakki on valkoinen, muuttuu kosketuskohdista kellertäväksi ja on sileä.
Jalka on valkoinen, tukeva, tyvestä paksuuntunut ja renkaallinen.
Heltta on nuorena harmaanvalkoinen ja myöhemmin violetinmusta.
Rengas on iso ja ohut.
Tuoksuu anikselta.
Malto on valkoista ja leikkauspinnoista kellertyvää.

Maultaan kuusiherkkusieni on mieto. Ei vaadi esikäsittelyä ja soveltuu säilöttäväksi kaikin tavoin. Kolmen tähden ruokasieni.